Piip.
Piip.
Piip.
Piip.
Napu napu.
Twuuuuum.
"Olkaa hyvä. Kiitos, näkemiin! Ja hyvää juhannusta!"
Ulkona vain harmaana näyttäytyvää taivasta välillä ikkunoiden läpi vilkuillen ohjaan niteen toisensa perään tiskin poikki asiakkaalle jos toiselle. Tasaisin väliajoin aaltoina saapuvat ihmiset palauttavat kasoittain mitä mielenkiintoisimpia teoksia, kiitävät tänään palautettujen hyllyn kautta uutuuksien kimppuun ja katoavat syvemmälle kirjaston syövereihin. Osa asiakkaista piipahtaa vain noutamassa varauksensa, kilauttamassa kolikon kassakoneeseen varausmaksusta ja pyyhältävät tiehensä juhannusostoksille.
Hiljaisuus laskeutuu jälleen lainaustiskin läheisyyteen, ja ainoa merkityksellinen ääni on tietokoneiden tasainen, luonnoton hurina. Silloin tällöin kiviseinien kautta kaikuu hiljaista hiiren kliksuttelua ja sivujen kääntelyn pientä kahahtelua.
Iltavuoroissa on puolensa.
Yökyöpeliotuksena saan ihan luvan kanssa valvoa myöhään ilman univajetta. Töihin tulee kuitenkin miltei joka kerta kiire, koska olen niin hidas rentoina aamuina.
Töissä aamuvuorolaisten poistuttua asiakasvirta muuttuu jo kuvailemani kaltaiseksi aallokoksi, joka vaimenee tasaisiksi laineiksi illan myötä. No, onpahan ainakin aikaa näpytellä blogimerkintöjä ilman, että työnteko häiriintyy millään tavalla.
Iltaisin tulee tehtyä aina hiljaisina hetkinä kierroksia kirjakärryn kanssa hyllyjen välissä, ja mielenkiintoisia havaintoja olen tehnyt jo sivariajoista saakka. Tietyntyyppiset kirjat ovat aina todennäköisemmin huonommassa järjestyksessä kuin toiset: kaunokirjallisuus on melko säntillisesti hyllyillä, mitä nyt hieman epätasaisia välejä siellä täällä, mutta kun tietokirjallisuuden puolella erityisesti käytännön kirjat menevät melkein säännönmukaisesti vinksin vonksin.
Mitä enemmän kirjaston kokoelmassa on jonkin luokan teoksia, sitä sotkuisempaa. Erityisesti luokat 50-70 (YKL, yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä), joista mainittakoon ehdottomina sekamelskaykkösinä 59 (lääketiede), 62.5112 (autojen korjausoppaat), 65.4 alaluokkineen (tekstiilityö, kudonta, ompelu, neulonta), 67.4 (kotieläintalous), 68 (kotitalous) sekä 79 (liikunta, urheilu, leikit ja huvit).
Kaikki nämä liittyvät jotenkin ihmisten arjen käytännöllisiin asioihin.
Motiiveja järjestyksen rikkoutumiselle löytää tietty heti logiikan avulla: ohjekirjoja ja oppaita tarvitaan jatkuvasti, eli asiakkaita käy kyseisillä hyllyillä joka päivä runsaasti. Lisäksi käytännön kirjoja on ties minkä kokoisia ja muotoisia, kun taas kaunokirjallisuuden tai henkilöhistorian kirjojen standardikoko ja -muoto on suhteellisen yhtenäinen: kirjan kokoinen kirja.
Ulkopuoliselle tällainen saattaa kuulostaa melko tylsältä puurolta, mutta ihmisisten käyttäytymisestä sekä psyykkeestä oppii paljon pelkästään hyllyttämällä kirjoja ja asettelemalla niitä parempaan järjestykseen. Lisäksi inside-vitseinä kautta Suomen kirjastojärjestelmän kulkee naureskelu juuri tiettyjen hyllyluokkien sekasotkuihin: joka kirjastossa lähes poikkeuksetta luokka 59.35 (seksologia) on aina päivän päätteeksi sekaisin, ja useimmiten kirjakärryjen renkaiden rullaava ääni sekä sisätyökenkien lähestyvät askeleet säikäyttävät hyllyn luona supisevat teinipojat kipittämään karkuun - ja vaakamamba-asentojen taskukokoinen opas on jostain kumman syystä joko lattialla, hyllyn perällä tai viereisessä ravinto-opin hyllyssä.
Näistäkin asioista lienee tehty tutkimuksia jo pitkin ihmiskunnan historiaa. Ja mikäli ei ole, minua ainakin kiinnostaisi tietää ihmisten kirjastokäyttäytymisestä lisää.
Juhannustaikaa /
hyllyjen välissäkin. /
Hyi, tuhmuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti