The Kirjasto-Urho V - Suljettujen ja aukeavien ovien päivä

Tämä se on kyllä ollut erikoinen perjantai - eikä päivä ole vielä edes puolessa!

On tämän työsuhteen viimeinen työpäivä.Töihin saapuessani digitaalinen kellokorttini (ja samalla tiettyjen ovien avain) ei ensinnäkään päästänyt minua sisään. Noh, onneksi sain soitettua muun henkilökunnan auttamaan minut sisälle, vaan eipä moinen hullutus ollut kuin alkua.

Tietystikään en voinut leimata itseäni töihin, mutta onneksi moisen tunnollinen työnantajani hoitaa kyllä kuntoon tuossa tuokiossa. Sitten puoli tuntia myöhemmin oli minun lähdettävä hakemaan kirjaston postit, vaan kappas: joku oikein hyvin liikennesäännöt ja pysäköintimääräykset tunteva pentu oli parkkeerannut moponsa postikonttorin ovea vasten. Ovea vasten! Sateensuojaan oli siihen halunnut jättää.

Moinen onneksi hidasti minua vain hieman, mopoa saatiin siirrettyä pois tieltä ja Miksi ovet ei aukene meille? lakkasi soimasta päässäni. Kävelin takaisin kirjastolle (tällä kertaa työtoverilta lainatulla avainkortilla sisälle) ja jatkoin postiasioiden hoitamista.

Aamulla tuli myös pidettyä hieman juhlavampi perjantaikahvihetki. Tämän postauksen lopussa haikua edeltävä runo tuli kirjoitettua viime yönä keskiyön tienoilla ja lausuttua muun henkilökunnan edessä kiitokseksi kaikesta opinto- ja työtilanteeni hyväksi tehdystä työstä sekä muutenkin ihanasta työpaikasta ja lupsakasta meiningistä. Sain kirjastolaisilta lahjaksi kuvassa näkyvän kirjastosanaston - viime vuonna tekemästäni käännöstyöstä sain kyseisen kirjan suomi-englanti -version. :)

Kiitos, Siilinjärven kunnankirjasto, vielä kerran. Teillä on ehdottomasti Suomen paras kirjastoalan opiskelijoiden kesätyömahdollisuus.

Mutta erikoiset sattumukset eivät päättyneet tähän.

Puolenpäivän tienoilla kävin läpi normaalit nettikuviot: pääasiassa kavereiden puolesta asuntomarkkinoiden tarkkailu, uutiset, sarjakuvat sekä työpaikkailmoitukset. Ja istu ja pala! Olin koko viikon naureskellut hieman sille, että kotikunnaksi omaksumani Joroisten kirjastoon oli tullut avoin kirjastonhoitajan paikka, mutta tänään oli Joensuun kaupunginkirjasto julkistanut avoimeksi kaksi tointa kirjastonsa lastenosaston kirjastovirkailijana.

Hetkeksi suorastaan jäädyin. Joensuun, nykyisen asuin- ja kotikuntani. Ei voi olla totta.

Rupesin käymään läpi realiteetteja, pätevyyteen liittyviä asioita, aikataulujani ja niin edelleen.
Joten totta hitossa haen.
Olen totaalinen typerys jos en.

Yrittänyttä ei laiteta.

_________________________

Kesä uusi koitti,

tämä onnekas työpaikan itselleen voitti.

Hyllyjen välistä - ja on paikka mulle kuin koti

Pidetäänhän siellä aina tolokun roti.

Vaan meni aika

Kiiti ohi kesän taika

Satoi, paistoi

välillä tiskin takana pörrääviäkin paahtoi.

Mutta nyt on aika näiden kirjojen ääreltä siirtyä luokse toisten

kuitenkin olemukseltaan luokse teosten samanmoisten.

Vaan miksi lähtööni ahdan näin paljon draamaa?

Eipä sitä muuta voi kun muisteleekin tätä hymyjen panoraamaa.

Ja kenties vielä jonain päivänä tänne palajan

Keskelle tiedon ja kirjojen kun aina vaan halajan.

Joten ette te minusta helpolla pääse, sen takaan.

Ja jos ei muuten, niin valttikortikseni valitsen Suomen kirjastolain vakaan

Tämä Urho kiittää ja kumartaa,

kenties kautta näiden säkeiden minut voi jopa muistaa.

_________________________

Yksi loppuvi, /
toinen piakkoin alkaa. /
Vaan mi' se lienee?