The Kirjasto-Urho VI

Toukokuu. Vastahan vuosi alkoi. Ja nyt näkyy jo kukkia etupihalla ja jääkiekkoa telkkarin ruudulla. Eipä siinä, kukat ovat kauniita ja jääkiekko viihdyttävää.
Edellisestä suoraan uraani liittyvästä postauksesta tulee kymmenen päivän päästä täyteen 9 kuukautta. Ikään kuin jonkin asian odotusaika olisi tulossa...tai jotain.

Minusta ei ole kuulunut mitään, mikä on miltei häpeällistä, mutta on siihen toki syynsä. On vain ollut niin hirmuinen kiire. Koulutehtäviä toisensa perään, kaikki hoidettava jonkinlaisella tietokoneella tai muulla vastaavalla päätteellä. Ei moisen ääreen enää lukemattomien työtuntien halua istua kirjoittamaan enää mitään, vaikka kuinka luovaa naputtelua rakastaakin. Jossakin menee raja.

Mutta on tässä edistyttykin. Lähtiessäni viime syksynä Englannin-ristiretkelleni aloitin samalla informaatiotutkimuksen aineopinnot, jotka aluksi olivat pelottaneet minua. Etenkin kirjatentit. Onneksi niissä saikin kaikissa pitää tenttimateriaalin vierellään ja tarkistaa kirjasta tärkeät nimet tai teorioiden pääkohdat.

Ja mihin nyt sitten onkaan tultu? Ainoatakaan tenttiä minun ei ole tarvinnut uusia ja arvosanojen tasokin on pysynyt haluamallani tasolla. Eilisiltana palautuslaatikkoon kolahti viimeinen lähdemateriaalia tarvitseva kirjoitustehtävä, jonka arvostelua odotellessa tarvitsee kirjoittaa kyseiseltä PR-viestinnän kurssilta enää oppimispäiväkirja sekä koko uraan liittyvän asiantuntijapäiväkirjan versio 2.0.

Sitten se kaikki on ohi. Minun ja minkä tahansa kirjastovirkailijan tai kirjastonhoitajan viran välissä on enää tutkinto-nimikettä kantavan paperin hankkiminen, ja ilman moistakin voisi olla mahdollisuus päästä jo jonnekin - niin kuin itse asiassa olenkin jo päässyt. Ensi kesänä minut ottaa lämmöllä jälleen kerran huomaansa pariksi kuukaudeksi tuttu ja turvallinen Siilinjärven kunnankirjasto.

Työhakemuksia olenkin tullut viskoneeksi ympäri Suomea pitkin kevättä. Jopa Aalto-yliopiston kirjasto otti minut työhaastatteluun tiukan seulan läpi yli kahdensadan hakijan joukosta, mikä on itsessään jo ylpeyden aihe.

Eli asioihin on tullut edistystä. Minä olen oikeasti kehittynyt, saanut asiantuntemusta, astunut suuria askelia lähemmäs sitä laman keskellä utopialta kuulostavaa työelämää. Jopa opettajat kutsuvat avoimen puolella meitä opiskelijoita asiantuntijoiksi. Jo mainitsemani kirjoitelma eli asiantuntijaprofiili onkin portfoliomainen, ansioluettelonkin liitteeksi sopiva teksti, jota tehdessä opiskelijan on tarkoitus kartoittaa osaamistaan, reflektoida oppimiaan asioita ja tekemäänsä työtä, määritellä oma asiantuntijuutensa. Kuulostaa joka kerta hienommalta kuin pelkästään tuilla elävän opiskelijan titteli.

Mutta liikaa ei kannata iloita ennen kuin kaikki on lopullisesti varmaa. Nyt vain yhtä tasaisesti ja varmasti askel kerrallaan, ei liian suuria loikkia. Eivät ne kirjat sieltä hyllystä karkaa. Ja jos karkaavat, on tulevaisuudessa minulle ainakin luvassa töitä - saada ne kirjat kiinni ja järjestyksessä takaisin paikoilleen.
_________________________

Kuulen sen jälleen./
En kutsua kevään,/
vaan rakkaan työni.

The Urho's Slightly Bizarre Adventure - Day 43

Tällä kertaa hieman kiireessä kirjoitettua ajatusvirtaa kellonajan mukaan.
Huomenna sitten parempaa settiä! Kai. :)

6.13
Aamulla ylös kuudelta. Katsoin netistä sään. Ilmoitti, että luvassa hieman sadekuuroja aamulle, ja heti alkoi ikkunaan ropisemaan vettä. Ihan kuin sää olisi ollut silleen: "Krooh....mitä, munko vuoro nyt oli? Okei, mitä mun piti- -ai niin, sadetta!"

8.24
Bussi oli oikein nätisti yli vartin myöhässä, onneksi olin varannut aikaa vaihtaa EasyBus-kuljetukseen Victoria Coach Station -asemalla. Tämäkin oikein mukava yhteensattuma, koska bussikyytejä varatessani otin vahingossa hieman aikaisemman EasyBusin, mikä pakotti minua ottamaan tämän ainakin tuntia aiemmin lähtevän National Express -bussin. Jos olisin mennyt myöhemmällä NatExillä, olisin ollut auttamatta myöhässä EasyBusista. 

11.59
Viimeinen bussimatka Brittilässä, joka vei suoraan lentoasemalle. Aurinko piristi maisemia tulemalla esiin pilvien takaa. Ja kannatti tuostaa se lippu, koska hieman nihkeästi suhtautuivat edelläni menneen mobiililaitteen ruudulta näytettyyn lippuun.

15.40
Noin puolitoista tuntia sitten tuli käytyä jättämässä isot laukut lentöyhtiön huomaan, sitten kuljin kaikkien turvatarkastuksien läpi ja pääsin vihdoin kansainväliselle alueelle, josta itse käytän nimitystä No-Man's-Land. Täällä sitten odottelemaan toistaiseksi klo 17.50 saakka, jolloin on aikataulutettu tieto lähtöportista. Siihe saakka palloilua ympäriinsä, äsken kävin syömässä The Flying Horse -nimisessä Wetherspoon-ketjun ravintolassa. Hyvää oli, joskin yhä mautonta. Missä oli purilaisen kastike? Onneksi ei ollut hinnalla pilattu, pääsi halvemmalla kuin suomalaisissa vastaavissa.

17.03
On tullut hetkonen kuljeksittua ympäriinsä. Tuhlailin viimeiset kukkaron pohjalla olleet punnat, ei niitä olisi kannattanut enää vaihtamaan mennä. Istuksin pitkään paikallani kuunnellen musiikkia ja selaillen Internetin ihmemaailmaa - tiesittekö, että elintarvikevirasto Eviran mukaan ei enää saa puhua lörtsyistä, koska moinen ei kuvaile kyseistä elintarviketta tarpeeksi? Jotta näin Suomessa, halunnenkohan takaisin moisten turhien päätösten keskelle...?

18.10
Täsmälleen kymmentä vaille kuusi ilmaantui tieto siitä, mille portille pitäisi mennä odottamaan. Suuntasin heti portille 11. Oli hauskaa, kuinka yhtäkkiä pienellä alueella olevista ihmisistä enemmistö puhuikin suomea. Siellä täällä soi Nokian kuuluisa soittoääni. Taas askelta lähempänä kotia...

18.45
Kone lähti matkaan kohti Suomea. Kiinnitin turvavyöni ja noudatin kaikille yhtä tuttuja turvaohjeita, jotka esiteltiin samalla tavalla kuin aina ennenkin. Jouduin koneen kohottua korkeammalle kohtaamaan ärsyttävän olosuhdeseikan: koneen langaton verkko ei toiminut. Matka piti sitten pärjätä pelkällä mp3-soittimella. Onneksi latasin sen akun kokonaan eilen illalla.

AIKAMATKUSTUS ETEENPÄIN AJASSA - KAKSI AIKAVYÖHYKETTÄ ITÄÄN PÄIN

23.20
Lento oli kapteenin kuulutustenkin mukaan 25 minuuttia etuajassa. Mikäs siinä. Astuin väkijoukon mukana vihdoin takaisin Suomen maaperälle. Heti perään pääsin taas skannailemaan biopassiani sekä verkkokalvojani turvatarkastuksessa. Noudin pikaisesti hihnalta matkalaukkuni, jotka olivat nekin selvinneet perille turvallisesti. Sen jälkeen pääsin kulkemaan vapaasti ulos hengittämään minulle tuttua ja heti kodikkaalta tuntuvaa ilmaa.

23.42
Pikkusiskoni saapui miehensä kanssa noutamaan minua lentoasemalta. Pääsin majoittumaan kissojen keskelle - ja sain iltapalaksi oikein kunnon ravintolatason oikeaoppista risottoa. On pikkusiskosta tulossa melkoinen MasterChef. Ja ruisleipää! Tuota taivaallista, pehmeää, kuituisaa, makoisaa - nom!

2.11
Pitäisiköhän sitä mennä nukkumaankin? Aamulla nimittäin aikaisin bussiin ja kohti pohjoista...  

The Kirjasto-Urho II

Kirjastoloki

MAANANTAI
Juhannuksen jälkeinen maanantaiaamu.

Kirjastoon saapuu asiakas. Hän ei vastaa tervehdykseen vaan jättää kylmänviileästi muutaman kirjan pinon palautustiskille. Nyrpeä pokerinaamailme kasvoillaan kääntyy ja astelee melko sutjakkaasti pois.

Mietin itsekseni, että olipas siinä maanantaista äkääntynyt persoona.

Sitten pinosta paljastuukin Twilight-sarjan kirja.

Lounaaksi muuten teeripaistia, lälläspöö.

TIISTAI

Matkallani töihin koin melkoisen elämyksen: koko kunnan yläpuolella hehkui upea haloilmiö.
Kaiken päälle suuren sateenkaaren päässä häämötti työpaikkani, tuo armas kirjasto. Näkymä enteili hyvää työpäivää tai vähintään lisäsi motivaatiota - etteikö kirjastotyötä kohtaan muutenkin moista olisi rutkasti.
Loppujen lopuksi vartti ennen työpäivän päättymistä sattui erään palautetun kirjan välistä löytymään Veikkauksen Flaxi-arpa.

Voittoa siinä ei kuitenkaan ollut. Harmi, mutta silti hauska sattuma.

Lounaalla mutustelin jälkiruoaksi lakupaloja -  noukkimalla niitä pussista haarukalla (en halunnut sotkea käsiäni, koska luin samalla kirjaa). Onneksi kukaan ei ollut näkemässä.

KESKIVIIKKO

Niin hiljainen päivä, että tänään esittelen kirjastolaisen työvarusteet!
Aivan lepakkovyötä ei tarvita, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan kirjastotyössä kuuluu olla asianmukainen varustus - työpaikasta ja työtehtävistä riippuen, luonnollisesti.

Asiallinen vaatetus - Siistit ja asialliset mutta mukavat vaatteet sisätyöhön. Kuitenkaan kaikilla ei tarvitse olla systemaattisesti samanlaiset vaatteet, eli persoonallisuus kunniaan!

Hakakoukku - On hyödyllistä pitää avaimet mukana, jotta pääsee työpaikalle sekä kulkemaan kirjaston henkilökunnalle tarkoitetuissa tiloissa. Soveltuu monenlaisten kätevien esineiden kuljettamiseen huomaamattomasti mutta käden ulottuvilla.

Käsivoide - Sivariaikoina yksi päivä lehtisalissa riitti raastamaan käsieni ihon miltei vereslihalle etenkin kynsinauhojen kohdalta. Ja on ihonhoito on muutenkin tärkeää.

Sisätyöjalkineet - Mukavat jalkineet pelastavat työpäivän. Omani löysin Lontoosta alle kymmenellä punnalla, näissä on myös mukavat hierovat pohjalliset.

Työkäsineet - Vaikka moni saattaa olla eri mieltä kanssani, tiukat ja joustavat työhanskat ovat erittäin kätevät etenkin hyllyttäessä. Kämmenpuolella kannattaa olla hyvä kumigrippi, jotta muovitetusta kirjastomateriaalista saa paremman otteen. Ovat hyödyksi myös cd- ja dvd-materiaalin käsittelyssä. Lisäksi ainakin minun mielestäni muovitettujen kirjojen pintaan tarttuu paljon likaa, jota saisi olla koko ajan pesemässä pois, minkä jälkeen uudelleen rasvaamassa käsiään. Näitä saa halvalla rautakaupoista, sekatavarakaupoista ja suuremmista marketeistakin. On kuitenkin syytä valita ihotyypilleen sopivat käsineet, koska jotkut voivat olla allergisia joillekin materiaaleille.

Mp3-soitin + kuulokkeet - Työpäivän sujuvuutta edistää musiikki. Kuitenkin kirjasto on tunnetusti hiljainen työpaikka. Siispä pidän äänenvoimakkuutta pienimmällä mahdollisella ja vain toista nappia korvassa. Myös itse soitin on mahdollisimman helposti käden ulottuvilla, jotta saan keskeytettyä musiikin tarpeen tullen. Toinen vaihtoehto moiseen on vain tempaista nappi pois korvasta. Aamulla ennen kuin kirjasto avataan voi musiikkia pitää hieman kovemmallakin hyllyttäessä.

Kännykkä - Jotta on tavoitettavissa ja pystyy soittamaan apua hätätilanteessa, eli kännykän perimmäinen olemus. Kuitenkin äänettömällä! Kenelläpä ei moista nykyään olisi, vaan itse en älypuhelimiin luota. Kunnollinen älytön luuri, silloin kun Nokia vielä teki hyviä kännyköitä.

Olemus ja asenne - Kirjastolainen on systemaattinen, tarkka ja topakka mutta samalla ystävällinen asiakaspalvelija. Eli tiukkuutta, joka tarjoillaan hymyn kera.

TORSTAI

Ainakin kirjailija John Steinbeckin mukaan torstai on toivoa täynnä (tai oikeastaan moinen on vain kääntäjän tulkinta teoksen nimestä, joka on alun perin Sweet Thursday), mutta tänään maailma tuntuu jotenkin jämähtäneen hieman paikoilleen. Mikään ei oikein etene tai edisty, mitään uutta ei tapahdu eikä vanhakaan muutu. Jotkin asiat viriävät esille, mutteivät kuitenkaan aloitusta tai ajatustasoa edemmäs pääse.

Sain sentään täytettyä hakemuksen, jolla sisällyttäisin kirjastotätiyden perusopintoni osaksi kandidaatin tutkielmaani, mutta eipä sitä vielä tullut lähetettyä. Töissä puolestaan sain idean uutta kirjanäyttelyä varten (siitä saatte kuulla kenties myöhemmin), mutta moinen pitäisi ensin koota ja kyhätä kasaan.

Toisaalta, eikös moinen osoita ainakin jonkinlaista toivon pilkahdusta asioiden etenemisessä?
Kylläpä menee filosofiseksi...

PERJANTAI

Kas niin, onnistuneen viikon sarkastinen bingo täyteen saman tien! Tällä viikolla jokaikinen työpäivä alkoi myöhässä. Sinne meni koko kertynyt ylityöminuuttien saldo, onneksi juuri tällaista varten olin sitä säästänyt. Odotan niin innolla sitä päivää, kun ah-niin-ihastuttavan-paljon minua väsyttävät lääkkeet poistuvat elämästäni. Jos sellainen vielä koittaa. Toivottavasti

Tänään sähköpostilaatikkooni ilmestyi viesti, joka mahdollisesti aiheutti sydämeni jättämään pari lyöntiä väliin; tervetulotoivotus kirjastotätiyden aineopintoihin. Ensi syksynä siis alkaa akateemisen pätevyyteni täydentäminen, ja viestin perusteella opinnot aloitetaan orientaatiopäivämeiningillä Helsingissä. Sen jälkeen taas runsaasti koneella istumista ja naputtelemista tiedossa vuoden ajaksi. Hieman jännittää, koska kulunut vuosi oli jo raskas.

Noh, mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja tässä tapauksessa moinen on aivan totta, koska selvittyäni olen ensi vuonna kesäkuun lopussa tutkinnon loppuunviemistä vaille kirjastonhoitaja - tietysti olisi ihan mukavaa saada sitten töitäkin.
_________________________

Siinä vierähti yksi opiskelevan kirjastokesätyöläisen perustyöviikko.
Kuten näkyy, vaikka etenkin tiskin takana työssä on omat rutiininsa, ei yksikään työpäivä ole keskenään samanlainen. Tämän kevyen viikkolokimerkinnän lukeminen omasta toimestanikin yhä ylläpitää kirjastotyön arvoa ja todistaa minulle, että olen valinnut oikean työuran.

(Tällä kertaa haikun tilalla tanka.)

Tiedon keskellä /
kyyhöttää yksinäinen. /
Päiviä viisi /
viikonloppua oottaa /
mut työstänsä nauttien.