The Kirjasto-Urho VI

Toukokuu. Vastahan vuosi alkoi. Ja nyt näkyy jo kukkia etupihalla ja jääkiekkoa telkkarin ruudulla. Eipä siinä, kukat ovat kauniita ja jääkiekko viihdyttävää.
Edellisestä suoraan uraani liittyvästä postauksesta tulee kymmenen päivän päästä täyteen 9 kuukautta. Ikään kuin jonkin asian odotusaika olisi tulossa...tai jotain.

Minusta ei ole kuulunut mitään, mikä on miltei häpeällistä, mutta on siihen toki syynsä. On vain ollut niin hirmuinen kiire. Koulutehtäviä toisensa perään, kaikki hoidettava jonkinlaisella tietokoneella tai muulla vastaavalla päätteellä. Ei moisen ääreen enää lukemattomien työtuntien halua istua kirjoittamaan enää mitään, vaikka kuinka luovaa naputtelua rakastaakin. Jossakin menee raja.

Mutta on tässä edistyttykin. Lähtiessäni viime syksynä Englannin-ristiretkelleni aloitin samalla informaatiotutkimuksen aineopinnot, jotka aluksi olivat pelottaneet minua. Etenkin kirjatentit. Onneksi niissä saikin kaikissa pitää tenttimateriaalin vierellään ja tarkistaa kirjasta tärkeät nimet tai teorioiden pääkohdat.

Ja mihin nyt sitten onkaan tultu? Ainoatakaan tenttiä minun ei ole tarvinnut uusia ja arvosanojen tasokin on pysynyt haluamallani tasolla. Eilisiltana palautuslaatikkoon kolahti viimeinen lähdemateriaalia tarvitseva kirjoitustehtävä, jonka arvostelua odotellessa tarvitsee kirjoittaa kyseiseltä PR-viestinnän kurssilta enää oppimispäiväkirja sekä koko uraan liittyvän asiantuntijapäiväkirjan versio 2.0.

Sitten se kaikki on ohi. Minun ja minkä tahansa kirjastovirkailijan tai kirjastonhoitajan viran välissä on enää tutkinto-nimikettä kantavan paperin hankkiminen, ja ilman moistakin voisi olla mahdollisuus päästä jo jonnekin - niin kuin itse asiassa olenkin jo päässyt. Ensi kesänä minut ottaa lämmöllä jälleen kerran huomaansa pariksi kuukaudeksi tuttu ja turvallinen Siilinjärven kunnankirjasto.

Työhakemuksia olenkin tullut viskoneeksi ympäri Suomea pitkin kevättä. Jopa Aalto-yliopiston kirjasto otti minut työhaastatteluun tiukan seulan läpi yli kahdensadan hakijan joukosta, mikä on itsessään jo ylpeyden aihe.

Eli asioihin on tullut edistystä. Minä olen oikeasti kehittynyt, saanut asiantuntemusta, astunut suuria askelia lähemmäs sitä laman keskellä utopialta kuulostavaa työelämää. Jopa opettajat kutsuvat avoimen puolella meitä opiskelijoita asiantuntijoiksi. Jo mainitsemani kirjoitelma eli asiantuntijaprofiili onkin portfoliomainen, ansioluettelonkin liitteeksi sopiva teksti, jota tehdessä opiskelijan on tarkoitus kartoittaa osaamistaan, reflektoida oppimiaan asioita ja tekemäänsä työtä, määritellä oma asiantuntijuutensa. Kuulostaa joka kerta hienommalta kuin pelkästään tuilla elävän opiskelijan titteli.

Mutta liikaa ei kannata iloita ennen kuin kaikki on lopullisesti varmaa. Nyt vain yhtä tasaisesti ja varmasti askel kerrallaan, ei liian suuria loikkia. Eivät ne kirjat sieltä hyllystä karkaa. Ja jos karkaavat, on tulevaisuudessa minulle ainakin luvassa töitä - saada ne kirjat kiinni ja järjestyksessä takaisin paikoilleen.
_________________________

Kuulen sen jälleen./
En kutsua kevään,/
vaan rakkaan työni.

The Kirjasto-Urho V - Suljettujen ja aukeavien ovien päivä

Tämä se on kyllä ollut erikoinen perjantai - eikä päivä ole vielä edes puolessa!

On tämän työsuhteen viimeinen työpäivä.Töihin saapuessani digitaalinen kellokorttini (ja samalla tiettyjen ovien avain) ei ensinnäkään päästänyt minua sisään. Noh, onneksi sain soitettua muun henkilökunnan auttamaan minut sisälle, vaan eipä moinen hullutus ollut kuin alkua.

Tietystikään en voinut leimata itseäni töihin, mutta onneksi moisen tunnollinen työnantajani hoitaa kyllä kuntoon tuossa tuokiossa. Sitten puoli tuntia myöhemmin oli minun lähdettävä hakemaan kirjaston postit, vaan kappas: joku oikein hyvin liikennesäännöt ja pysäköintimääräykset tunteva pentu oli parkkeerannut moponsa postikonttorin ovea vasten. Ovea vasten! Sateensuojaan oli siihen halunnut jättää.

Moinen onneksi hidasti minua vain hieman, mopoa saatiin siirrettyä pois tieltä ja Miksi ovet ei aukene meille? lakkasi soimasta päässäni. Kävelin takaisin kirjastolle (tällä kertaa työtoverilta lainatulla avainkortilla sisälle) ja jatkoin postiasioiden hoitamista.

Aamulla tuli myös pidettyä hieman juhlavampi perjantaikahvihetki. Tämän postauksen lopussa haikua edeltävä runo tuli kirjoitettua viime yönä keskiyön tienoilla ja lausuttua muun henkilökunnan edessä kiitokseksi kaikesta opinto- ja työtilanteeni hyväksi tehdystä työstä sekä muutenkin ihanasta työpaikasta ja lupsakasta meiningistä. Sain kirjastolaisilta lahjaksi kuvassa näkyvän kirjastosanaston - viime vuonna tekemästäni käännöstyöstä sain kyseisen kirjan suomi-englanti -version. :)

Kiitos, Siilinjärven kunnankirjasto, vielä kerran. Teillä on ehdottomasti Suomen paras kirjastoalan opiskelijoiden kesätyömahdollisuus.

Mutta erikoiset sattumukset eivät päättyneet tähän.

Puolenpäivän tienoilla kävin läpi normaalit nettikuviot: pääasiassa kavereiden puolesta asuntomarkkinoiden tarkkailu, uutiset, sarjakuvat sekä työpaikkailmoitukset. Ja istu ja pala! Olin koko viikon naureskellut hieman sille, että kotikunnaksi omaksumani Joroisten kirjastoon oli tullut avoin kirjastonhoitajan paikka, mutta tänään oli Joensuun kaupunginkirjasto julkistanut avoimeksi kaksi tointa kirjastonsa lastenosaston kirjastovirkailijana.

Hetkeksi suorastaan jäädyin. Joensuun, nykyisen asuin- ja kotikuntani. Ei voi olla totta.

Rupesin käymään läpi realiteetteja, pätevyyteen liittyviä asioita, aikataulujani ja niin edelleen.
Joten totta hitossa haen.
Olen totaalinen typerys jos en.

Yrittänyttä ei laiteta.

_________________________

Kesä uusi koitti,

tämä onnekas työpaikan itselleen voitti.

Hyllyjen välistä - ja on paikka mulle kuin koti

Pidetäänhän siellä aina tolokun roti.

Vaan meni aika

Kiiti ohi kesän taika

Satoi, paistoi

välillä tiskin takana pörrääviäkin paahtoi.

Mutta nyt on aika näiden kirjojen ääreltä siirtyä luokse toisten

kuitenkin olemukseltaan luokse teosten samanmoisten.

Vaan miksi lähtööni ahdan näin paljon draamaa?

Eipä sitä muuta voi kun muisteleekin tätä hymyjen panoraamaa.

Ja kenties vielä jonain päivänä tänne palajan

Keskelle tiedon ja kirjojen kun aina vaan halajan.

Joten ette te minusta helpolla pääse, sen takaan.

Ja jos ei muuten, niin valttikortikseni valitsen Suomen kirjastolain vakaan

Tämä Urho kiittää ja kumartaa,

kenties kautta näiden säkeiden minut voi jopa muistaa.

_________________________

Yksi loppuvi, /
toinen piakkoin alkaa. /
Vaan mi' se lienee?

The päivittelevä Urho

Monista seuraajista saattaa tuntua siltä, että kylläpäs nyt tyrehtyi uunituoreen wannabe-bloggerin sanavirta, mutta syy pieneen katkoon blogimerkintöjen päivittymisessä nököttää tuossa merkintöjen yläpuolella, suoraan otsikon alla.

Nimittäin monitahoisen blogin synty sekä navigointipalkki!

Näistä sivuista on tullut nyt entistä monituisemmat.
Englanninkielisiä tekstejä janoaville on aivan oma sivunsa, The Urho (English)! Puolestaan niille, jotka tykkäävät lukea kolumneja tai pakinointia, on aukaistu nimimerkki Uskalin pakinablogi.

Tsekkailkaahan. Älkääkä turhaan huoliko, kirjoitan minä tännekin puolelle vielä paljon. ;)