Maanantai ja pelkkää vesisadetta. Eipä motivoi juuri mihinkään. Arvosanoja koulutehtävistä ei kuulu, eikä ulkomaailmassakaan tapahdu oikeastaan mitään. Herätyskello soi jo yhdeksältä, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli vain vietettyä aamu peiton alla kyyhöttäen - hereillä. Vasta hieman ennen puoltapäivää sai itsensä ylös.
Ulkona tuli käytyä tänään ainoastaan kylän keskustassa. Kiersin läpi kaikki mahdolliset kirpputorit ja haahuilin ympäri Clark's Village -ostoskortteleita. Ostin itselleni myös urheiluvälineliikkeestä edullisen, pienikokoisen ja helposti mukana kulkevan sateenvarjon, koska en ollut pakannut moista mukaani (suomalaiset sateenvarjot eivät tahdo kestää paria viikkoa pidempään kunnossa). Parin tunnin ostoskierroksen aikana ei mukaani tarttunut kuin lisää kaikenlaisia huomioita, joita olen kahden kuluneen viikon aikana Britannian kulttuurista kerännyt.
Yllättävän moni asia täällä on perisuomalaiselle alitajunnalle jotenkin nurinkurista. Tällä kertaa siis lenkkipolkujen ja maisemien kuvailun sijaan mietteitä ja pohdintoja merkillisellä tavalla toteutetuista asioista.
LIIKENNE
Kuten kaikki tietävät, liikenne on vasemmanpuoleista. Siihen tottuu kyllä, mutta etenkin urheilusuorituksen kesken logiikka pelaa vaistonvaraisesti Suomen sääntöjen mukaan. Lenkkeillessä täytyy jatkuvasti mutkissa miettiä, että kummastako suunnasta niitä vastaantulijoita nyt sitten oikein tulee. Myös jalankulkijoiden liikennevalot ovat ratkaistu omituisella tavalla. Laatikko, josta Suomessakin nappia painetaan valojen vaihtumista odotellessa, on se liikennevalojen ilmaisin. Pienellä pitäjällä niitä ei näytetä missään muualla. Eikä mokomasta vempeleestä lähde edes mitään ääntä! On siis pakko tuijottaa valopylvästä vierellään vyötärön korkeudelle ja samalla blokata kaikki muu pois, kun näppärästi voisi katsella yläviistoon kadun toiselle puolelle, vilkuilla varuiltaan ympärilleen ja samalla kuunnella, milloin valo vaihtuu.
Enää en myöskään ihmettele, miksi Suomessa liikkennelain mukaan autoissa on aina oltava ajovalot päällä. Täällä ei aina. Lenkkeillessä on todella, todella ärsyttävää ja kirjaimellisesti hengenvaarallista ylittää katuja, etenkin jos on napit korvilla. Jos autossa ei ole valoja, alitajunta ei rekisteröi sitä heti liikkuvaksi objektiksi. Onneksi sateella sentään kaikilla tuntui olevan valot päällä.
Mitä tulee julkiseen liikenteeseen, niin se on myöskin aivan nurinkurista Suomeen verrattuna: se toimii. Suomen etenkään vähänkin harvemmalti asuttujen seutujen bussit eivät kulje, mutta täällä kulkevat.
VESIHANAT
Nuo koomikko Ismo Leikolankin kiroamat (ja jossain aivan blogini alkuvaiheilla mainitsemani) vesihanat. Kuinka hankalaa on asentaa Y:n muotoinen putki lavuaarin yhteyteen? Keittiössä on hana, jossa on vanhojen suomalaisten hanojen mallinen yksi vedentuloaukko, mutta silti saa odottaa iäisyyden, että saisi esimerkiksi tiskaamista varten kuumaa vettä. Halvempaa, tehokkaampaa ja luontoystävällisempää on keittää vettä, jota sitten kaataa tarvittaessa tiskialtaaseen. Onneksi suihkussa sentään on se vedensekoitin, mutta silti hieman ahdistaa käyttää elektronisia laitteita kylvyssä.
KATKAISIJAT
Ylös on täällä alas ja päinvastoin. Kaikki mahdolliset katkaisijat ovat päällä silloin kun ne ovat ala-asennossa. Suomessa standardi moiseen on nappi ylös, on ainakin ollut koko minun elämäni ajan. Lisäksi kaikissa pistorasioissa on omat virtakytkimensä. Moinen on toki kätevää, koska sillä säästää sähkölaskuissa, mutta se toimii minun mielestäni paremmin yhdellä kytkimellä yhdessä jatkojohdossa. On turhan rasittavaa vaikkapa pois lähtiessään käydä läpi jokaikinen virtakytkin, ettei ukkonen tuhoa mitään tai muuta sellaista. Lisäksi moinen kumoaa kaukosäätimien olemassaolon.
Pistorasiat ja virtajohdot ovat myös kummallisia, mutta moinen nyt pätee miltei kaikkiin maailman kolkkiin.
KAUPAT
Tämä ei ole kovin erikoista, mutta kauppoihin liittyvät pykälät ovat täällä aika erikoisia Suomeen verrattuna. Pikkulähikaupoissa myydään jopa kalliita viinipulloja muttei vaikkapa laastaria tai hiusharjaa, koska moiset ostetaan apteekeista. Lisäksi kaikki sokerinen on aivan luvattoman kallista, enkä enää todellakaan ihmettele, miksi kotonakin telkkarista tulee jatkuvasti Britanniaan liittyvää ohjelmaa huonosta ruokavaliosta - mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen...
RUOKA
Voih, minun olisi todellakin pitänyt pakata mukaani ruispaloja, reissumiehiä tai vaikkapa kokonainen arinauunilimppu. Ruisleipä, missä olet? Tähän olin jo henkisesti varautunut, koska olen aina tiennyt, että ei mokomaa juuri missään muualla kuin Pohjoismaissa syödä. Saa täältä jotain ruisleiväksi nimettyä, mutta pitoisuusprosentti on niin matala, että moinen maistuu lähinnä pesusieneltä. Onneksi ruoka täällä on ihanaa, etenkin monesti näissä teksteissäni ylistämäni kotiruoka-ateriat ovat olleet suorastaan taivaallisia, mutta täältä vain puuttuu se yksi tärkeä ainesosa, ruis. Se pitää nälän loitolla niin pirun hyvin.
Tarjonta ei poikkea kuitenkaan aivan liikaa, eikä perusopiskelijabudjetilla eläminen juurikaan eroa Suomen tilanteesta. Tescolta saa hyvää ja halpaa, terveellistäkin. Etenkin alennusmerkintöjä kannattaa metsästää.
RAHA
Tämän totesin jo yli vuosi sitten, mutta ovat nämä kolikot sitten kummallisen muotoisia! Joillakin niistä on kulmikas rakenne, jotkut puolestaan ovat kuparin värisiä hopeaisten seassa. Toiset aivan littanoita ja toiset kolme kertaa paksumpia. Miltei jokaisesta ostamastaan tuotteesta saa takaisin yhden pennyn kolikon, koska ei vaan voida maksaa tasarahalla - hinnan pitää näyttää halvemmalta. Ei sillä, sama meininki Suomessa, mutta pääsee sentään hieman helpommalla, koska 1- ja 2-senttisiä ei käytetä vaan hinnat pyöristetään lähimpään viiteen senttiin.
KOTI
Yksi sana. Kokolattiamatot. Miksi? Okei, lattia ei ole kylmä aamulla, mutta silti käytän kung fu -tohveleitani, koska melkeinpä kaikkialla kävellään jotkin jalkineet jalassa joka tapauksessa. Ja ei siinä, ymmärrän mattojen funktion oleskelutiloissa, mutta kylpyhuoneessakin? Kuinkakohan yleistä vesivahinkojen muodostuminen ja samalla huoneen koko lattian auki repiminen on Britanniassa, etenkin kun ilmasto on hitusen Suomen yleisilmastoa kosteampi? Jos jollakin on tähän vastalause ja tilastoja vesivahinkojen olemattomuudesta, niin myönnän olevani väärässä - tämä kaikki on vain epäilystä ja pohdiskelua, en ole ammattilainen. Eikä Suomessa todellakaan eletä ilman vesivahinkoja...
Kokolattiamattojen lisäksi muun muassa pyöreä ovenkahva keskellä ovea ei ihan käy järkeen. Lisäksi ulko-ovien todella helposti tiirikoitavat lukot eivät todellakaan voita Abloyn lukkoja turvallisuudessa. Ja ovista sun muista luukuista puheen ollen, sisään päin kääntyvät ulko-ovet sekä puolestaan ulos kääntyvät tuuletusikkunat ovat jälleen aivan nurin perin. Ei käy kateeksi muuttomiehiä ja kuka haluaa mennä pesemään ikkunat ulos, kun ne voi kätevämmin pestä sisältä käsin?
YHTEENVETO
Tässä oli nyt pitkä jaarittelu kulttuurien eroavaisuuksista. Tarkoitukseni ei ole morkata vaan kyseenalaistaa, esittää oma näkökulmani ja niin edelleen. Mikäli joku loukkaantui, en mielestäni ole edes velvollinen pyytämään anteeksi, koska esitän vain realistisia faktoja. Vertailussa ei lue parannusehdotuksia vaan tilanne, johon itse olen sopeutunut ja tottunut, jonka parissa olen kasvanut. And let's face it: nämä ovat vain pikkujuttuja, pieniä arkipäivän asioita. Nillitys ei ollut alkuperäinen motiivi tälle postaukselle lainkaan, vaan pikemminkin piikittelevä huumori rivien välissä. On mahdollisesti melko kehnosti tilkittyjä rivinvälejä, mutta kestävät ne sadetta ja pakkasta, aivan kuin allekirjoittanutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti