Nyt eivät kyllä sääennusteet ole pitäneet paikkaansa ollenkaan. Koko päiväksi oli luvattu sadetta, mutta aamukahdeksan jälkeen ei ollut satanut pisaraakaan. Ilman kosteus oli kyllä suorastaan tukala, mutta moinen ei silti estänyt minua lähtemästä pienelle seikkailulle alle kahden kilometrin päässä olevaan Sainsbury's-supermarkettiin. Olin nimittäin jopa koko viimeisen viikon yrittänyt ostaa yhtä tietyn tyyppistä deodoranttia, joka minulta oli loppumaisiltaan.
Noh, olin aluksi kokeillut paikallista Tescoa, koska moinen löytyy kotimaassa mistä tahansa lähikaupastakin. Ei kuitenkaan ollut onnistanut. Oikeaa merkkiä (Nivea) oli löytynyt, mutta ei haluamaani tuotetta (eräs tietty roll-on). Siispä seuraavaksi olin suorinut tieni Boots-apteekkiin, josta moiset tuotteet yleensä Britanniassa ostettaisiinkin. Ei kuitenkaan ollut onnannut sielläkään, eikä edes kylän toisessa apteekissa. Aloin siinä vaiheessa hiukan hermostua, mutta koska pitäjä ei ole niin kovin iso, ei täältä voi odottaa kaikkea löytävänsä.
Keskiviikon Lidl-reissu ei ollut onnistanut myöskään Myöhemmin olin Tor-vaellukselta palatessani käväissyt ohimennen Morrisons-supermarkettia tutkimassa - heiltä luulisi valikoimistaan löytyvän etsimääni. Vaan ei. Tyhjin taskuin ulos sieltäkin.
Tänään siis kohteekseni olin ottanut viimeisen ja mitä todenäkösimmän vaihtoehdon eli alussa mainitsemani Sainsbury'sin. Läksin iltapäivällä reippaalle kävelylle kohti Lidlin vieressä vajaan kahden kilometrin päässä asunnolta sijaitsevalle kauppakeskukselle. Olin aiemmin pyytänyt Lindaakin tarkistamaan heidän nettisivuiltaan tuotteen saatavudesta, ja hakutulos oli ollut positiivinen. Siispä päättäväisenä astelin pitkin Streetin pääkatua kohti luodetta.
Ilma oli kirkas, joskin pilvinen. Sateenvarjo roikkuu näppärästi vyölläni kaiken varalta. Ihmisiä vilisi näin lauantaina pitkin pitäjää ostoksilla, kukin omia asioitaan toimittamassa. Itse nautin raikkaasta ilmasta, etenkin kun saavuin taajaman laitamille. Ylitin valtatie A39:n ja jatkoin matkaani autojen huristellessa joka puolelta ohitseni. Melu oli melkoinen, eikä kyse ollut edes kovin vilkkaasta alueesta - enpä haluaisi matkata suurkaupunkien valtateiden vieruksella tällä tavalla.
Saavuin pian perille ja menin sisälle. Paikka todellakin oli nimensä veroisesti supermarketti, koska kokoa, väkeä ja valikoimaa oli ties miten paljon, eikä kyseessä ollut edes kovinkaan iso ketjun liike. Hauskinta oli sisäänkäynnin jälkeen astella koristellun halloween-pukujen osaston läpi, sillä katossa oli mainosbanneri, jossa luki: "Only the brave may enter." Pieni hymynkare kävi urheuden mukaan nimetyn allekirjoittaneen huulilla. En kuitenkaan jäänyt tutkimaan moisia sen kauemmaksi aikaa vaan painelin kohti hygieniatuotteiden osastoa.
Men's toiletries -hylly (hassu ilmaisu) olikin pian näköpiirissäni. Astelin kiirehtivästi sen luokse. Kas niin, spreijattavat dödöt, ei kiitos. Hahaa, siellä oli ainakin juuri sitä etsimääni suihkutettavana, hyvä hyvä...entäs roll-onit - ah, siinä! Sitten tuotemerkit, Lynx (eli Axe), Sure (eli Rexona) ja vihdoin Nivea! Ja kieppoja löytyy! Ei tuota, ei tuota, ei tuota -- mitäs hemmettiä?
Tutkin hyllyn kokonaan läpi kolme kertaa, mutta etsimääni tuotetta ei löytynyt. Sitä oli jopa kahtena erilaisena suihkutettavana antiperspiranttina, mutta ei roll-onina. Tässä vaiheessa mieleni lävitse kulki vain kaksi sanaa: ihan sama. Nappasin hyllyltä minulle tutun, toista Nivean sarjaa edustavan pallopullon ja jatkoin matkaani. En jaksanut enää tapella moisen takia. Jos kerran toista viikkoa yhden himskatin dödön etsiminen on näin vaikeaa, niin olkoon. Käänsin selkäni koko hygieniaosastolle ja lähdin metsästämään tarjouksia.
Matkaani tarttui hieman syötävää; alennuksessa oli passionhedelmän makuista jogurttia ja kinkkuhyllyssäkin oli löytöjä. Kuitenkin eniten minua ilahdutti spotata makeishyllystä vihdoin sitä oikeanlaista herkkua, jota olin näiden viikkojen aikana alkanut jo suuresti ikävöidä: lakristia. Eikä mitä tahansa lakritsia - ei All Sorts -Englanninlakuja eikä australialaista luomulakua - vaan aitoa ja oikeaa suomalaista Panda-lakritsia. Hinta oli Suomeen nähden miltei törkeä, mutta koska olin jo niin pitkään joutunut turhaan käymään kauppoa läpi yhden ainoan tuotteen takia, olisi aika saada jonkinlainen palkkio työstäni. Marssin itsepalvelukassalle hieman tyytyväisempänä ja läksin sitten ostosten kanssa takaisin kohti Streetin keskustaa.
Suomi mainittu!
Ruoka-ajan tullen minut valtasi olo syödä jotain mättöruokaa. Olin syönyt niin paljon kaikkea ihanaa kotiruokaa täällä ollessani (en todellakaan valita!), että mieleni teki hieman vaihtaa vapaalle ja mättää jotain aivan erilaista. Tutkimme hetkosen paikallisia pikaruokaravintoloita Internetin kautta ja lähdimme käppäilemään keskustaan. Pimeys oli jo laskeutunut. Kaikkialla kuitenkin oli ihmisvilinää, olihan kyseessä lauantai-illanvieton aika.
Tilasimme annoksemme paikallisesta suositusta take away -ravintolasta ja kuljimme vielä Tescon kautta takaisin kämpälle. Tescolle piti tähän aikaan oikaista pysäköintialueen halki, mutta sitä ennen piti sujahtaa pitkin melko epäilyttävän näköistä sivukujaa, joka oli varmastikin tarkoituksella koristeltu omaperäisellä tavalla.
Epäilyttävää...
Mielenkiintoista, kenties joidenkin vakiopaikka?
Tescolta valitsin tällä kertaa halpojen virvoitusjuomien valikoimasta erikoisen kermalimsan (vieläpä ei lisättyä sokeria). Asunnolla kanakebab-annosta hotkiessani maistoin mokomaa, ja se oli aivan kuin nestemäistä vaniljajäätelöä - kätevää marjamehujen kanssa sekoittamiseen.
Jälkiruoaksi nautitun aidon suomalaisen lakritsin täyttämänä vaivuin horteeseen ja päätin, että eiköhän tämä lauantai-ilta ollut tässä.
Huomenna kenties seikkailemaan hieman etäämmäs...
Huomenna kenties seikkailemaan hieman etäämmäs...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti