The Urho's Slightly Bizarre Adventure - Day 25

Lauantaiaamu lähti kohdallani käyntiin hyvin toiveikkaana edellisenä päivänä kuultujen uutisten perusteella. Olin kuullut vasta perjantaina, että legendaarinen näyttelijäidoli Benedict Cumberbatch oli viikolla ollut useampanakin päivänä Wellsissä, koska siellä kuvattiin kohtauksia uutta elokuvaa varten - ja minähän olin ollut siellä keskiviikkona! Äärimmäisenä Cumberbatch-fanina olin uskomattoman typertynyt siihen, että markkinoilla kävellessäni idolini saattoi olla selkäni takana sadan metrin päässä katedraalin alueella hevosen selässä, ja itse olin ollut autuaan tietämätön tästä kaikesta.

Siispä ajattelin, että eipähän tuo maksa mitään (no okei, kolme puntaa meno-paluu) mennä tarkastamaan, olisiko hän yhä maisemissa. Jos ei, niin markkinapäivä oli toinen hyvä syy mennä käväisemään Wellsissä. Kolmanneksi syyksi sain perjantaina myös kuulla, että olin missannut aikaisemmilla käynneilläni erään vintage-tavaraa myyvän kaupan aivan kokonaan, koska se ei sijainnut aivan keskustassa.

Päästyäni perille suuntasin ensin bussiaseman lähellä sijaitsevalle 1300-luvulla rakennetulle myllylle, jossa Wells Trading Post oli aloittanut toimintansa 15 vuotta sitten. Pytinki oli upeassa kunnossa pidetty, ihanan tunnelmallinen vanha rakennus, jonka alla yhä kohisi myllylle aikoinaan voimansa antanut virta. Kauppa oli rakennettu kolmeen kerrokseen, josta alimmassa oli koriste-esineitä, astioita aivan laidasta laitaan kaikenlaisia työkaluja. Kaikki esineet saattoivat olla pitkälle yli satavuotiaita, mutta täysin kunnossa olevia ja useimmat parempia kuin nykyaikaiset muovirojut.

Toisessa kerroksessa oli sitten vaatteita, todella vanhaa elektroniikkaa, äänilevyjä ja lisää koriste-esineitä. Kolmas kerros oli varattu kokonaan hieman isommille huonekaluille.

Aivan ihana liike, henkilökuntakin mitä ystävällisintä sakkia.

Selailin hyvin lajiteltua tavaramerta kerros kerrallaan, tutkin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja perehdyin menneisyyden saloihin - moinen oli paljon kiinnostavampaa moinen kuin pelkästään Antiikkia, antiikkia -ohjelman katseleminen! Kuitenkin valitettavasti vaatepuolella oli painostettu niin paljon naisten vaatteisiin, että minulle tarjonta oli kovin pieni. Muutamia tapauksia kuten upeita juhlakenkiä kyllä löytyi, vieläpä juuri sopivan kokoisia, mutta hinta oli sen verran suolainen, että ei moisia halunnut ostaa; ne olisivat joko jääneet kaapin perukoille, koska niiden loistoa ei haluaisi tuhota tai sitten olisivat lavatanssilattioilla kuluneet puhki liiankin pian.

Lopulta löysin itselleni näppärään viiden punnan hintaan oikein hyvän ja laadukkaan solmion, vieläpä oikein nätin värisen - burgundinpunaisesta on tullut minulle uusi lempivaateväri.

Myllyltä etenin keskustaan kiertelemään katedraalin läheisyyteen joka lauantai ja keskiviikko sijoittuville markkinoille, mutta en nähnyt enää pienintäkään vilausta siihen suuntaan, että alueella olisi kuvattu yhtikäs mitään. Jäin hieman harmissani pujottelemaan markkinakojujen sekaan tutkimaan niiden tarjontaa, mutten löytänyt niiltäkään mitään. Nopean kirpparikierroksen jälkeen suunta oli otettava takaisin kohti Streetiä.

Loppupäivä menikin sitten tenttiin lukemisen (ja tenttikirjan ääreen kolmeksi tunniksi nukahtamisen) lomassa. Joka tapauksessa vanhalla myllyllä käyminen jätti mukavan olon - ei kotiseutumuseossa saa tutkia kaikkia tavaroita, saati sitten sovittaa, kokeilla tai jopa ostaa niitä.

But we'll meet one day, Sherlock. One day...