The Urho's Slightly Bizarre Adventure - Day 5

Sunnuntaipainoksen seikkailu Bristoliin aloitettiin puolenpäivän jälkeen. Samin äiti saapui hakemaan meitä, mukanaan myös oma ihanan pirteä äitinsä. He olivat menossa katsomaan kulttuuritaidetta, omissa suunnitelmissamme puolestaan oli shoppailu ja yleinen taivastelu pitkin keskustaa.

Pakkauduimme autoon ja lähdimme kulkemaan pitkin teitä, jotka olivat kirjaimellisesti monimutkaisia. Kuitenkin pian Streetin rajojen ulkopuolelle päästyämme ainoastaan tien tuijottaminen jäi sikseen, koska ympärille avautui jatkuvasti upeita näkymiä: kauniita kivirakennuksia, loputtomiin siintäviä, ikimetsien reunustamia peltoja sekä niillä laiduntavia eläimiä, jotka eivät korvaansakaan lotkauttaneet ohi ajaville peltilehmälaumoille.

Katselin peltojen ja laidunniittyjen yli. Maasto ei todellakaan ollut ainakaan mitään Pohjanmaata - ensimmäisenä mieleeni juolahti joko Lappi tai Vaara-Suomi, mutta kuuset ja männyt oli vaihdettu lehtipuihin. Laitoin sijainteja muistiin, koska todellakin halusin päästä tämän seikkailun aikana vaeltelemaan pitkin seutuja, jotka olivat kuin suoraan fantasiatarinoista. En ihmettelisi, jos vaikka kohtaisin lohikäärmeitä.

Ei mennyt kauaakaan, kun Samin isoäiti totesi meidän saapuneen Bristolin ulommille lähiöalueille. Hauska seikka oli se, että maanmuodot pysyivät aivan samoina korkeina kukkuloina, mutta niittyjen tilalla oli pikkuisia rivitaloja ja kaukana siinsi metsien tilalla korkeita kerrostaloja sekä upeita goottityylisiä kirkontorneja.

Ajoimme yhdelle keskustan satama-alueen pysäköintipaikoista. Jälleen kerran minusta tuntui, kuin olisin osaksi Samin perhettä otettu lapsi, koska hänen äitinsä totesi (vapaa käännös): "Eli tässä takaisin sitten kello viideksi, eikös niin lapsikullat?"
Vastaus oli perinteinen "joo" tarjottuna hymyjen kera, ja niin lähdimme heti kohti ydinkeskustaa. 

Samin ja Lindan suunnitelmissa oli tiettyjä liikkeitä, itse tallustelin heidän opastamanaan mukana ilman sen suurempia tavoitteita - mutta kamera ja lompakko kuitenkin käden ulottuvilla.

Ensimmäinen ostoskohde oli valitettavasti suljettu. Haalarimerkkejä ja muita, kaikenlaisia hauskoja merkkejä myyvä liike olikin kiinni sunnuntaisin (moinen ei ole aivan ehdotonta täällä päin, vaan erittäin tapauskohtaista). Kuitenkin huvittava pikku yksityiskohta osui heti silmiini kaupan näyteikkunalla olevien bändien nimien seasta.

Finntroll eli Suomi mainittu!

Jatkoimme vilkkaiden ihmismassojen seassa tepastelua kohti seuraavaa etappia, joka oli jälleen kerran luvattoman halpa peliliike nimeltään Game. Tällä kertaa haaviini ei tarttunut mitään, mutta moinen johtui lähinnä siitä, että valikoima oli liian suuri, enkä ollut muistanut kysyä lähtiessäni kavereilta ostoslistaa pelimarkkinoilla. En kuitenkaan miettinyt asiaa sen enempää, olihan minulla aikaa tehdä uusia kaupunkivisiittejä tänne vaikka joka viikko

Otimme seuraavaksi suunnan kohti seuraavaa liikettä, jossa kuulemma rahapussini tulisi tyhjenemään sadan prosentin varmuudella edes jonkin verran. Odotin innolla päämäärää, mutta kuitenkin matkalla en malttanut millään olla ottamatta valokuvia ihanista kaupunkimaisemista. Kävelykatuja, kapeita kujia ja kivitaloja korkeine muureineen kaikkialla!

Polkumme kulki ihanien Christmas Steps -nimisen kauppakujan kautta. Minua ei haittaisi ollenkaan kulkea noita portaita uudelleen ja uudelleen ihan vain tunnelman takia, koska näkymä oli kirjaimellisesti valokuvauksellinen sekä aivan alhaalta että portaiden huipulta.

Kiitin hiljaa itseäni siitä, että olin ottanut kameran mukaan, koska nämä kaupunkimaisemat sekä arkkitehtuurin helmet olisivat tallentuneet muistoihini ainoastaan mielikuvina tai suhruisina kännykkäkameran otoksina.

(Valokuvausta ei kyltissä mainittu, hähhää.)

Ei käy tuon talon siivoojaa kateeksi.

Kukkuloiden päälle rakennettu kaupunki.

Vaikkakin laatikkomainen, silti jotenkin puoleensavetävä talo.

Kuljimme myös Bristolin yliopistoon jollain tavalla liittyvien rakennusten ohitse (University of Bristol, Wills Memorial Building - ei ollut aikaa jäädä tutkimaan rakennusta tarkemmin), jotka kyllä ainakin ulkonäöllään jättävät suomalaiset koulurakennukset varjoonsa.

Saavutimme lopulta päämäärämme: Forbidden Planet. Uskomaton sarjakuva-, manga-, kirjallisuus-, elokuva- ja fantasiafanittajien paratiisi. Fanituotteita, keräilykappaleita, lauta- ja korttipelejä, sarjakuvalehtien erikoispainoksia; erityisesti sci-fin ystäville juuri niiden kokoelmista puuttuvien palojen aarrekammio. Ja hinnatkin olivat paljon alempia kuin Lontoossa! En itsekään mahtanut mitään kiusauksille; nappasin itsellenikin mukaan fanihärpäkkeitä, jollaisia ei Suomesta edes kaksinkertaisella hinnalla saisi.

Vain murto-osa liikkeen näyteikkunasta - olisittepa nähneet, mitä sisältä löytyi!

Tässä vaiheessa päivää totesimme kuolevamme nälkään pian, mutta onneksi ystävilläni oli eräs tietty ruokapaikka mielessään. Lähdimme kulkemaan takaisin tulosuuntaan, eikä mennyt kauaakaan, kun saavutimme minulle ikuisesti muistoihini jääneen ravintolan nimeltään Mission Burrito - man vs food -tyyppinen ravintola, joka näytti todellakin miten burritoja tehdään. Ensin valittiin annoksen pohja eli leipä, sitten täytteet, mausteet ja kastikkeet - toimii siis samaan tapaan kuin Subway. Itse rulla kiedottiin silmien edessä uskomattoman näppärän näköisesti. Hinta oli paljon suomalaista vastaavaa matalampi, ja se maku...Rakkaat lukijat, teidän kannattaa - ei, vaan pitää käydä syömässä täällä.

This is how you roll a burrito.

Nom!

Täydellisen kaupungilla kiertelyyn vaadittavaa energiankulutusta varten valmistetun aterian jälkeen katsoimme kelloa. Viisarit osoittavat jo neljää iltapäivällä, eli meidän pitäisi pian suunnata takaisin autolle. Kuitenkin ystäväni sanoivat, että Bristolissa on yksi asia, joka siellä on vielä aivan pakko kokea. Pirtelö.

Ihmettelin aluksi mistä oikein oli kyse, mutta kun saavuimme ShakeAway-pirtelöbaariin, ymmärsin heti mitä he olivat tarkoittaneet. Uskomattoman laaja lista ainesosia, joista sai tilata ihan minkälaisen yhdistelmän tahansa. Jos halusi sotkea vaikka toffeesuklaata popcorneihin, jäätelöön ja mokkapaloihin tai vaikkapa suklaata suklaaseen, suklaaseen ja suklaaseen, sai todellakin mitä tilasi.

Mielettömän pitkän listan tutkimisen jälkeen päätin itse sekoittaa vadelmapirtelöön suklaakeksejä, ananasjäätelöä sekä toffeella täytettyjä suklaaleivoksia. Tiskin takana tehtiin työtä käskettyä, ja (erittäin äänekäs) tehosekoitin suorastaan jyrähti käyntiin. Lopputulos oli suorastaan taivaallinen (vaikka itse sanonkin, ainekset olivat minun valitsemiani), mutta en ehtinyt jäädä paikoilleni nauttimaan siitä, koska kello lähestyi viittä. Nautiskelin erikoissekoitustani kävellessämme, ja samoin tekivät muutkin omien pirtelöidensä kohdalla.

Saavuimme autolle, joskin noin seitsemisen minuuttia myöhässä. Ja koska tässä maassa täsmällisyys on yhä arvostettua, saimme kuulla asiasta kuin niskuroinut lapsikatras konsanaan. Onneksi lempeät äidit eivät tehneet kärpäsestä härkästä, vaan hyppäsimme autoon ja lähdimme takaisin kohti Streetiä jälleen kauniiden maisemien halki. Tällä kertaa koukkasimme myös Englannin pienimmän kaupungin, Wellsin, keskustan läpi. Sain kuulla, että ensi viikonlopuksi olisi suunnitelmissa mennä käymään siellä, koska Wellsin torilla on lauantaisin ihastuttavat markkinat. Niitä odotellessa jatkoin pirtelöni nauttimista, ihastuttavien maalaismaisemien tuijottelua ja fanikrääsäostosteni näpelöimistä.

 Satunnainen silmiin osunut pikku majatalo. Oli ihan pakko kuvata liikennevaloihin pysähdyttäessä!

Saaliini: Batman-aamiaiskulho sekä vihdoin sininen, yhdeksännen sekä kymmenennen Tohtorin käyttämä Doctor Who -sarjasta tuttu sonic screwdriver!
(Tiedetään, pojat ovat aina poikia, en halua kasvaa aikuiseksi ja niin edelleen...)