Tämä aamu oli paljon englantilaisemman näköinen kuin suurin osa aikaisemmista. Ilma oli paljon viileämpi ja sade oli pyyhkäissyt aamulla Streetin ylitse. Eilinen (ja liian myöhään valvominen) oli vienyt minusta mehut, joten nukuin oikein reippaasti pommiin. Onneksi päivän ohjelmaan kuuluikin naapurikylä Glastonburyyn meneminen nimenomaan jalan, joten pystyin jälleen ottamaan hyötyliikunnan eduista kaiken irti korvaamaan puuttuneen aamulenkin. Huomenna sitten aikaisin ylös ja tuplapitkä lenkki.
Kotona Suomessa viereiselle paikkakunnalle käveleminen tuntuu aivan vieraalta käsitteeltä, mutta koska täällä ollaan maaseudullakin tietyllä tavalla pakkauduttu niin tiheään, ei kahden kylän välinen matka tuntunut missään. Streetistä on noin kolmen kilometrin eli ihan vain kivenheiton matka Glastonburyyn, eikä matkalla ole käytännössä mahdollista edes eksyä: suoraa tietä kohti kukkulan laella näkyvää kylää.
Matkan varrella tuli painettua muistiin paljon polkuja, joita pitkin tulen näiden viikkojen aikaan tallaamaan. Ympäristössä laidunsi paljon lampaita ja lehmiä pitkin ja poikin mäkimaastoa, jopa aivan kävelytien vieressä. Laidunnittyjen välistä kulki jälleen "Public footpath" -merkillä varustettuja reittejä, jotka johtivat kohti idässä siintävää Glastonbury Tor -kukkulaa.
Tor on melkeinpä pienen tunturin tai vaaran korkuinen kukkula, jonka päällä kohoaa ainakin kaukaa katsottuna pyöreä kivitorni. Pitää käydä jonain päivänä tutkimassa sekin. Tuo kukkula kuitenkin tällä kertaa jäi sivummalle metsien taakse. Glastonburyn ihastuttavan persoonallinen katukuva tuli näkyviin kodikkaine kivitaloineen ja upeine kirkontorneineen. On kuin kyseessä olisi ollut eilisen Bristolin maalaisversio tai pienoismalli.
Mäen rinteelle rakennetun kauppakadun varrella oli lukuisia liikkeitä aivan joka lähtöön. Etnisistä vaateliikkeistä ja koriste-esinekaupoista huokui kaduille makeiden suitsukkeiden tuoksu. Goottiliikkeiden näyteikkunoiden takana näkyi upeita mekkoja ja lohikäärmeen muotoisia kynttilänjalkoja. Kauppakadun alapäässä oli rivissä yli puolen tusinan kahvilan rypäs, joista varmasti löytyi kahvi- ja teelaatuja jokaiseen makuun. Kirkon ympärillä oli hyväntekeväisyyskauppoja ja -kirpputoreja enemmän kuin ehti käydä parin tunnin aikana läpi. Tiistaiaamuisin torilla pidettiin kuulemma markkinoitakin.
Jonkun aikaa pyörittyämme palasimme kuitenkin takaisin Streetiin, koska ruoka-aika lähestyi ja ruokakaupassa olisi mentävä käymään. Päästyämme takaisin suunnistimme Tescoon (käytännössä vastaa Suomen S-ryhmän kauppoja), jonka itspalvelukassasysteemi suorastaan häkellytti minua. Kaupassa oli mahdollista hoitaa automaattikassalla aivan kaikki - ketään henkilökunnan jäsentä ei tarvinnut vaivata. Onhan moisia pikakassoja jo Suomessakin, esimerkiksi Helsingissä rautatieaseman lähellä olevassa S-Marketissa, mutta en tiedä onko niiden teknologia samalla tavalla toimivaa; kassalla tuotteet luetaan yksi kerrallaan ja luettu tuote laitetaan kassan vasemmalla puolella sijaitsevalle vaa'alle. Vaaka varmistaa, että juuri kyseisenlainen tuote on ostettu. Sitten luetaan seuraava ja punnitaan se. Sama pätee kaikkiin mahdollisiin tuotteisiin, myös yksittäisinä ostettaviin hedelmiin ja vihanneksiin. Ilmeisesti liike joko ostaa jonkin tietyn standardin painoisia tuotteita tai sitten tuotteilla on painonsa kohdalla tietynlainen mittaväli. Tuotteiden kirjaaminen rekisteriin mahtaa olla tarkkaa puuhaa.
Ostosten jälkeen suunnistimme takaisin asunnolle. Tällä kertaa kokkivuoron otin minä. Tein spagettia ja jauhelihakastiketta opiskelijatyyliin eli halvoista mutta kuitenkin terveellisistä aineksista. Kokatessani myös ymmärsin vihdoin, miksi ammattikokit käyttävät kaasuliesiä. Loppuilta kuluikin tenttikirjan parissa, koska torstaina olisi informaatiotutkimuksen aineopintojen ensimmäisen etätentin aika...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti