Sade. Tuo Brittein saarille ominaisin asia teenjuonnin ja piikikkään huumorin ohella. Vesipisarat tanssahtelivat ulkona ikkunalaudalla jatkuvan pehmeän rummutuksen tahtiin. Tähän saakka sää oli ollut miltei luvattoman lämmintä koko maassa oleskeluni ajan, joten oli jo aikakin. Olin alkanut miettiä, että onko ilmastonmuutos kääntänyt täälläkin maailman ylösalaisin, mutta tulihan se sade sieltä. Ilma ei ollut kylmä, joten ylös, ulos ja lenkille, seikkailija. Huomenna sunnuntaina on sitten lenkkeilyn osalta lepopäivä, etenkin koska suunnitelmissa on niin toiminnantäyteinen päivä Bristolissa, että ei siinä paljon juoksulenkkejä tarvita. Kaupungilla tulee otettua askel jos toinenkin.
Tänä aamuna muutin lenkkeilyreittiä hieman aiemmasta. En ajatellut tällä kertaa käydä moikkaamassa hevosia vaan tutkia paikkakuntaa hieman enemmän. Kun astuin ulos ovesta, oli sade laantunut lähes kokonaan. Pieni tihkusade ainoastaan raikasti ilmaa, ainoa haittapuoli oli taivaan harmaus. Onneksi täällä päin kaikki oli yhä värikästä; puiden lehdetkin olivat alkaneet saada punaa poskilleen. Lähdin juoksemaan majapaikaltani itää kohti ohittaen punaisiin pukeutuneita postinkantajia, joilla oli yhä shortsit jalassa osana työasuaan. Katujen varsilla oli keskenään juttelemassa iäkkäitä asukkaita - mitä todennäköisimmin keskenään naapureita, koska heillä oli neuletakit ja tohvelit, ei moisissa kovin kauas sateessa lähtisi. Heillä oli juuri saamansa kirjeet toisessa kädessään ja koirien talutushihnat toisessa, kuraiset karvakuonot istuksivat heidän jaloissaan kärsivällisinä.
Jatkoin itään päin pitkin Strode Roadia, joka kaarteli suuntaan ja toiseen. Jouduin lähiön mutkaisilla teillä kääntymään ympäri useammin kuin kerran, koska päätieltä haarautuvat reitit johtivat vain autojen kääntöpaikoille ja umpikujiin. Onneksi arkkitehtuurimaisemat olivat kaikkialla niin ihania, että en edes ajatellut harmistuvani edestakaisesta vaeltelemisesta - tätäkinhän seikkailemiseen kuuluu, eikö?
Lopulta yksi tie johti pidemmälle. Kuitenkin kyseinen pätkä rupesi kapenemaan entisestään, ja melko pian jalkakäytäväkin loppui. Juoksin vielä yhden mutkan taakse ja näin tien johtavan kauemmas kylältä. Päätin, etten ilman karttaa en lähde hortoilemaan vielä tänään, siihen on kyllä aikaa myöhemminkin. Kääntyessäni minun oli kuitenkin pysähdyttävä, koska oikealle puolellani aukesi aidan takana niin kaunis maisema, että vaihdoin kännykkästäni sekuntikellon kameramoodiin.
Edessäni aukeavalle niitylle johti aidan pielukselta pieni polku, jolle olisin niin mielelläni lähtenyt jo taivaltamaan, mutta silti jouduin perääntymään ajatuksesta. En ollut varma kenen maille olisin astunut, enkä halunnut aiheuttaa ongelmia tai väärinkäsityksiä. Siispä annoin maiseman virkistää mieltäni ja jatkoin matkaani. Muistikuviini sekä puhelimeni muistiin tallennettuna maisemat ilahduttaisivat minua vielä monesti tulevaisuudessa.
Jatkoin juoksulenkkiäni takaisin tulosuuntaan. Kuljin kohti keskustaa, mutta normaalisti vasemmalle kääntymisen sijaan kaarsinkin liikenneympyrästä oikealle. Mutkan jälkeen olinkin majapaikkani keittiön ikkunasta näkyvän Strode Collegen toisella puolella ja sain nähdä myös Strode Theatre -teatterin, joka minua on jo ennen tänne saapumistani ollut kirjaston lisäksi kulttuurilistalla. Teatterin edustalla sijaitsevalla puistoalueella oli valtava määrä vaahteroita ja pähkinäpuita, joiden pudottamista lehdistä nurmikoiden päälle muodostui valtava, punakeltainen tilkkutäkki. Jalkakäytävätkin olivat peittyneet lehtiin sekä kenkien alla narskuviin siemenkodan sirpaleisiin.
Teatterin ohi mentyäni tulin toiseen liikenneympyrään, josta käännyin heti ensimmäiseen oikealle kääntyvään liittymään. Se kuitenkin osoittautui jälleen umpikujaksi, samoin kuin pian sen perään läpikäymäni seuraava liittymä, joka kuitenkin tarjosi näkymän kukkulan laella siintävään asuintaajamaan.
Illemmalla varmistin kartan avulla, että olin tuijotellut kohti lähintä paikkakuntaa, pikkuista mäen päälle noussutta Glastonburya. Lyhyen valokuvaushetken jälkeen käännyin jälleen kerran ympäri ja menin liikenneympyrän viimeisestä liittymästä johtavalle reitille. Tien päässä näkyi hieman vilkkaampi väylä, mikä pakotti minut taas tekemään U-käännöksen. Kuitenkin ennen suunnanvaihdosta silmiini osui erikoisen näköinen, melko pienehkö rakennus tien toisella puolella. Läheinen kyltti kertoi, että kyseessä on vanha raakavedenpumppausasema.
Katsahdin valokuvan nappaamisen jälkeen kelloon ja päätin suunnata takaisin. Minulla oli vielä paljon tekemistä, enkä halunnut tänään tehdä töitä ihan pimeään saakka. Otin suuntiman kohti majapaikkaa, ensin takaisin liikenneympyrälle ja sitten ohi Strode Theatren. Kuitenkin silmänurkkaani pilkisti vanha linnamainen rakennus, joka komeudellaan pysäytti minut kirjaimellisesti paikalleen. Paikallinen Pyhän kolminaisuuden kirkko oli seisoi keskellä kaunista, hyvin hoidettua piha-aluettaan hiljaisena, mutta silti siitä huokui ajaton ja rikkumaton kunnioitettavuus, olihan itse rakennuskin nähnyt niin paljon enemmän kuin kukaan maan päällä kulkeva olento.
Hölkkäilin takaisin asunnolle, hymyillen pilvien takaa pikkuisen pilkistelevälle auringolle. Seuraavaksi suihkuun, sitten raatamaan kovasti koulutöitä, jotta velvollisuuksien taakka kevenisi. Toivon, että työn raskaan raatajalle seikkailusta Bristolin kaupunkiin tulee mahdollisimman nautinnollinen.
Illemmalla varmistin kartan avulla, että olin tuijotellut kohti lähintä paikkakuntaa, pikkuista mäen päälle noussutta Glastonburya. Lyhyen valokuvaushetken jälkeen käännyin jälleen kerran ympäri ja menin liikenneympyrän viimeisestä liittymästä johtavalle reitille. Tien päässä näkyi hieman vilkkaampi väylä, mikä pakotti minut taas tekemään U-käännöksen. Kuitenkin ennen suunnanvaihdosta silmiini osui erikoisen näköinen, melko pienehkö rakennus tien toisella puolella. Läheinen kyltti kertoi, että kyseessä on vanha raakavedenpumppausasema.
Katsahdin valokuvan nappaamisen jälkeen kelloon ja päätin suunnata takaisin. Minulla oli vielä paljon tekemistä, enkä halunnut tänään tehdä töitä ihan pimeään saakka. Otin suuntiman kohti majapaikkaa, ensin takaisin liikenneympyrälle ja sitten ohi Strode Theatren. Kuitenkin silmänurkkaani pilkisti vanha linnamainen rakennus, joka komeudellaan pysäytti minut kirjaimellisesti paikalleen. Paikallinen Pyhän kolminaisuuden kirkko oli seisoi keskellä kaunista, hyvin hoidettua piha-aluettaan hiljaisena, mutta silti siitä huokui ajaton ja rikkumaton kunnioitettavuus, olihan itse rakennuskin nähnyt niin paljon enemmän kuin kukaan maan päällä kulkeva olento.
Hölkkäilin takaisin asunnolle, hymyillen pilvien takaa pikkuisen pilkistelevälle auringolle. Seuraavaksi suihkuun, sitten raatamaan kovasti koulutöitä, jotta velvollisuuksien taakka kevenisi. Toivon, että työn raskaan raatajalle seikkailusta Bristolin kaupunkiin tulee mahdollisimman nautinnollinen.
___________________________
Vielä ennen nukkumaanmenoa toivotan rakkaalle kissalleni Piparille hyvää syntymäpäivää!
Isillä on jo ikävä 4. lokakuuta vuonna 2007 syntyneelle pikkuruiselle, haliruttanssia ja kissanminttua on pienoisotukselle luvassa kotiin palatessani, sen lupaan! ^_^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti