Maanantai, kas kummaa. Jälleen aktiviteettien suhteen hyvin hiljainen päivä. Eilinenkin auringonpaiste oli pimentynyt totaalisesti harmauden ja hieman viileämmän ilmamassan saavuttua seudulle.
Koska englantilaiset maanantait eivät kuitenkaan eroa suomalaisista juuri ollenkaan, tuli mieleeni tänäänkin muutamia mielenkiintoisia havaintoja, joita ei tule kotimaassaan ajatelleeksi.
TALOJEN NIMET
Tämä on hauska havainto. Suomessa on hyvinkin perinteistä nimetä esimerkiksi maatilat, ja on myös jokaisella taloyhtiölläkin oma nimensä - virallisessa rekisterissä. Ennen vanhaan tilojen nimiä saattoi lukea enemmänkin pihapiiriin saavuttaessa jossain kyltissä tai muussa vastaavassa, mutta sitten osoitteet ja asukkaiden erisnimet tulivat niiden tilalle.
Puolestaan täällä Britannian maaperällä näkee jatkuvasti taloilla olevan omat nimet! Kävelinpä miltei mitä tahansa katua pitkin, näen aina talojen seinillä mitä erikoisimpia ja persoonallisimpia kylttejä, joissa ei todellakaan lue omistajien nimiä - ellei jonkun sukunimi sitten ole esimerkiksi The Old Dairy.
Omakotitaloja on nimetty toisinaan katujen mukaan, esimerkiksi jos kadun nimi olisi vaikka Willow Road, sen nurkalla olevan omakotitalon kyljessä voi lukea Willow House. Nimet voivat myöskin olla aivan jotain muuta, vaikkapa Sunny Cottage tai The Three Midgets. Minusta tällainen käytäntö on hauska, antaa asumiseen lisää persoonallisuutta ja luo lämpimämpää tunnelmaa naapurustoonkin.
LISÄÄ RUOASTA
Pakko sanoa, eivät puolijuoksevaan jogurttiin tottuneen suomalaisen makuun osaa todellakaan tehdä maitotuotteita. Ostin hieman aikaisemmin erästä luomujogurttia, ja se oli paksumpaa kuin ranskankerma. Vilkaisin ravintosisältöä ja rasvaprosentti osoittautuikin melkomoisen korkeaksi. Noh, Sainsbury's-ruokakaupasta ostin sitten tarjouksessa ollutta rasvatonta jogurttia, taisi olla Danonen Danio-jogurttia, passiohedelmän makuista - ja ihan yhtä paksua! Purkin kyljessä lukikin, että on nimenomaan lisätty tiettyjä maidon ainesosia, jotta olisi "extra thick".
Miksi hitossa kaiken pitää sitten olla niin paksua? Ensimmäisellä viikolla täällä ollessani menin ostamaan ruoanlaittoa varten ruokakermaa, ja jouduin miettimään ihan samaa. Kerman kenties alin lukema rasvan osalta oli 18 prosenttia, kun taas viereisissä purkeissa lukema lähenteli viittäkymmentä. Ei sillä, saapahan tuhtia ruokaa tehtyä, ostan minä koto-Suomessakin sitä raskainta, yli kymmenprosenttista kermaa ruoanlaittoon. Vaan moinen on Suomessa juoksevaa. Täällä sitä ei meinannut saada purkista ulos edes työkaluilla.
Vielä yhtenä kummallisuutena haluan mainita ranskalaisten perunoiden tarjoileminen. Itse olen tottunut siihen, että ranskanperunat ovat mausteisia, ihanan rapsakoita päältä ja täyteläisiä sisältä. Täällä puolestaan on merkillinen tapa kaataa ranskalaisten päälle hirmuinen loraus viinietikkaa, suolaa sekaan ehkä ripaus. Lopputulos: mikäli kyseessä on take away -annos, perunat muuttuvat kotiin kävelemisen aikana mauttomaksi möhjöksi.
Siinä oli tämän maanantain sisältö oikeastaan kokonaan, koska tämä harmaa päivä jäi opiskelun ja pohdiskelun tasolle. Eipä siinä, ei tuolla ulkona juuri nyt huvittaisi taivastella, pitää odottaa, että Atlantilta tästä ohitse kulkeva myrskyrintama menee menojaan.
(Edelleen haluan muistuttaa, että tekstin ei ole tarkoitus loukata paikallisia tapoja. Haluan vain nostaa esille ja kyseenalaistaa asioita, jotka tehdään huomattavan paljon erilaisemmin kuin kotona Suomessa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti