The Urho's Slightly Bizarre Adventure - Day 19

Nimensä veroinen sunnuntai alkoi auringonpaisteella ikkunaverhojen lomasta. Ulkona värikkäitä puita heilutteli melko voimakas mutta samalla elämään hiukan pirteyttä tuova tuuli. Lämpömittarit ilmaisivat lämpötilan olevan jopa viidentoista asteen yläpuolella. Nousin hitaasti mutta hyvin levänneenä vuoteestani ja aloin käymään läpi tälle päivälle tekemiäni suunnitelmia; koska ilma oli osoittautunut noin kauniiksi (ja koska säätiedotuksessakin koko päivälle luvattiin poutaa), päätin olla kulkematta tänään metriäkään millään kulkuneuvolla ja rupesin aamiaista syödessäni miettimään heti uutta visiittiä naapurikylä Glastonburyyn. Näin sunnuntaisinkin melkein kaikki kaupat olisivat siellä auki, joten ajattelin voivani jatkaa tuliaisten etsiskelyä samalla kun pääsisin ilman sen kummempia aikatauluja reippailemaan pitkin kauniita maisemia ja idyllistä katukuvaa.

Aamiaisen jälkeen varustin itseni kevyesti, ilmoitin palaavani jossain vaiheessa iltapäivää ja lähdin matkaan. matkaa ei ollut ehtinyt kertyä kovinkaan paljoa, kun minun oli The Roman Way -tienviitan kohdalla aivan pakko ottaa päällystakki yltäni ja kääriä myös paitani hihat - aurinko paistoi suoraan yläpuoleltani suorastaan helottaen, eikä tuulikaan millään tavoin kylmältä tuntunut. Jatkoin matkaani vilkkaan liikenteen kohistessa ohitseni suuntaan ja toiseen, mihin lie kaikilla ollut menoa.

Oikaisin Morrisons-kaupan kohdalla muutaman korttelin verran Pyhän Marian kirkon parkkipaikan kautta ja päädyin minulle jo melko lailla tutuksi tulleen kauppakadun alempaan päätyyn. Aloin heti silmäillä näyteikkunoita. Huomasi hyvin, että halloween olisi tulossa, koska kaikkialla oli mustaa, violettia ja oranssia, noidan hattuja, lepakoita ja kurpitsoita - tai ainakin niiden kuvia, jos ei muuta.

Noidista tulikin mieleeni Glastonburyssa vahvasti esillä olevat kaksi merkittävintä piirrettä: maanläheisyys ja myytit. Etenkin jälkimmäistä korostaa suorastaan mieletön määrä liikkeitä, joissa myydään aivan kaikenlaista noituuteen liittyvää, niin vakavin kuin leikillisinkin mielin. On goottivaatteita, sisustuselementtejä ja matkamuistoja, mutta myös tarot-korteista ennustusta ja sielunparantajia melkein joka nurkan takana kauppakortteleissa. Korukauppoja on myös todella paljon, ja niissä myydään ilmeisesti seudulle ominaisia kiviä ja kristalleja sekä kauniiksi työstetyissä koruissa että ikään kuin irtotavarana. Koruissa näkyy hyvin paljon merkkejä muunlaisestakin kuin kristillisestä kolminaisuudesta - Isän, Pojan ja Pyhän Hengen korvaa kelttiläisissä koruissa keho, mieli ja sielu.

Kävin läpi lukuisia kauppoja kysellen ystävieni puolesta etsimieni kohteiden perään, mutta paikalliseen tematiikkaan eivät moiset oikein kuulu. Olisi siis etsittävä muualta ja nyt vain nautittava tunnelmasta sekä jatkuvasti minut sanattomaksi vetävistä kokoelmista kaikenlaista, mihin ei Suomessa todellakaan törmäisi.

Kauppakierrosten päälle päätin hieman käyskennellä vain pitkin katuja kauppakorttelien ulkopuolella. Olin jo aikaisemmin huomannut, että brittiläisillä on kadun- ja paikannimien suhteen hauska maku. En voinut olla naurahtamatta muutamille kylteille.

Kirjaimellisesti käännettynä Lampaanviuluntie.

Vapaasti käännettynä Pers-sulku (close on siis umpikatu, hyvin yleisiä Englannissa).

Päädyin kävelemään myös Benedict Street -katua (hehheh, Cumberbatch) pitkin, ja pian vasemmalle puolellani kohti korkeuksia nousi Saint Benedict's Church kirkontorni, joka seisoi hiljaisena kadun varrella.

Kun olin napannut kirkosta kuvan, selkäni takaa kuului kommentti: "Kannattaa tulla katsomaan illalla, ikkunoissa palaa silloin valo."

Käännyin ympäri ja kohtasin pientä valkoista koiraa talutushihnan päässä pitelevän rouvashenkilön, joka paljastui melkoiseksi sanataituriksi. Hän esittäytyi ja paljastui olevan paikallinen runoilija ja kulttuuriaktiivi Carol Pool.

Hän kertoi minulle laativansa etenkin paikalliseen kulttuuriin ja mytologiaan liittyviä runoja, joista ilmeisesti tunnetuimman hän esitti minulle siltä seisomalta. Sanataituruus osoittautui hänen erikoisalakseen riimien ja sanaleikkien kautta, koska runo oli erittäin viihdyttävä mutta samalla opettavainen, ajaton mutta ajankohtainen. Aiheena oli paikalliseen mytologiaan liittyvät kysymykset, joita yleensä Glastonburyyn liittyen kyseltiin: haudattiinko kuningas Arthur tänne? Oliko Camelotin legendan järven neito täältä päin? Ja missä oikein ovat Glastonbury Abbeyn rikkaudet, joita ei enää raunioista voisi löytää?

Keskustelimme pitkän tovin sanoista, niiden etymologisista alkuperistä sekä niillä leikkimisestä ja niiden ymmärtämisestä. Kielitiedettä opiskelevalle moinen oli erittäin mukava interaktiivinen luento asioista, jotka nykypäivänä jäävät liian vähälle huomiolle maailman kiireellisyyden vuoksi. Jutustelutuokion päätteeksi toivotimme toisillemme aurinkoista syyssunnuntaita ja jatkoimme omiin suuntiimme.

Vilkaisin kelloa ja tulin siihen tulokseen, että olisi aika suunnata jo takaisin päin. Niinpä kuljin jalanjälkiäni pitkin tulosuuntaani kirkon takapihalta maantien vierukselle iltapäiväauringon yhä loistaessa taivaalla. Poikkesin matkalla vielä hieman suuremmassa Tesco-supermarketissa (eipä ollut heilläkään sitä eilen etsimääni Niveaa, ihan mahdotonta meininkiä, sanon ma) ja nappasin mukaani ruisleiväksi nimetyn ylihintaisen leipomuksen konditoriahyllystä. Ei sillä, ihan hyvää se oli etenkin ruoan lisukkeena, mutta ei sitä kyllä ruisleiväksi voi sanoa.

Jaa tämä on paikallinen käsitys ruisleivästä?

Jatkoin Tescolta kävelyäni valtatien vierellä ja pysähdyin hetkeksi istuksimaan The Roman Wayn vieressä olevassa puistossa ihan vain nauttiakseni kauniista syysilmasta. Kotona Suomessa oli kuulemma talvirenkaiden vaihtoaika koittanut, yöpakkasia ja lumisadetta. Täällä puolestaan oli kuin elokuun alussa.

Pienen levähdystauon jälkeen suorin tieni takaisin Streetiin. Keskityin loppuiltapäivän informaatiotutkimuksen aineopintoihin, joiden ensimmäisestä tentistä olin saanut toivomani kiitettävän arvosanan. Illalla pääsin maistelemaan Tescon ruisleipää currykanan kanssa ja viettämään rauhallista uuteen alkavaan viikkoon valmistautumista.