Pääsin kunnolla tolpilleni vasta hieman ennen puoltapäivää, ulkona aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Raahauduin aamiaiselle tuijottelemaan kovin autiolta tuntuvaa Strode College -lukion pihaa. Syysloman vuoksi piha oli aivan tyhjä, kun tavallisesti kadun toisella puolella vilisi aina tähän aikaan lounastauon pitäjiä.
Vietin suurimman osan päivästä hoitaen paperitöitä ja maksupuuhia. Tutkin kiivaasti aikatauluja ja ostin matkalippuja sinne tänne, samalla tarkastellen rahatilannetta, verkko-opintoja, tenttiaikatauluja, uutisia, sosiaalisessa mediassa pörrääviä otsikoita ja mahdollisia kohteita, joiden luokse seikkailuni eivät ole vielä johtaneet. Aika kului, kului ja kului. Pian kuulinkin äänen takaani sanovan, että kello neljältä sitten lähdetään.
Hetkisen aikaa mietin, että mistä oli kyse. Sitten muistinkin, että meidäthän oli kutsuttu jälleen illalliselle, tällä kertaa Samin isovanhempien luokse. Neljältä läksimmekin sitten kävelemään hieman samaan suuntaan kuin aina aikaisemminkin, mutta tällä kertaa pysytellen enemmän keskuskadun puolella. Matkan varrella erään kaupan kulmalla pysähdyimme silittelemään mustaa kissaa, joka tuijotteli oven vierellä kaduntallaajia.
Perillä oli todellakin kotoisa tunnelma, kuljimme suoraan keittiön ja herkullisten tuoksujen läpi olohuoneeseen. Viimeistään silloin oli vaihdettava päälle small talk -vaihde, joka oli ollut nukkumassa aamupäivän epäsosiaalisen suvantovaiheen aikana. Kuului nimittäin sellaisella tahdilla oikein kunnon maalaisenglantia, että moisessa jäävät ylioppilaskirjoitusten kuuntelukokeet kakkoseksi sen siliän tien.
Pian kävikin kutsu pöytään. Luvassa oli jälleen roastia, mutta tällä kertaa naudanlihaa. Lisukkeet olivat melkein samat kuin viime roastilla, porkkanoita, palsternakkaa, parsakaalia, ruusukaalia, uuniperunoita ja Yorkshire puddingeja sekä kastiketta. Ja jälkiruoaksi chocolate pudding -suklaaleivosta kastikkeineen. Eipä tarvinnut miettiä enää iltapalaa.
Nyt illalla tätä kirjoittaessani tajuan, että huomisaamun koittaessa olen ollut Englannissa täydet neljä viikkoa. Kaksi kolmasosaa oleskelustani on siis jo takana. Kuluneiden viikkojen aikana minulle on kertynyt jo kokemuksia ties mistä kaikesta. Kaksi viikkoa siis jäljellä, katsotaan mitä tuovat tullessaan. Suunnitelmia on, lauantaina olisi tarkoitukseni vaeltaa kymmenen mailin (n. 16 km) matka etelämpään, sieltä sitten suuntaa länteen kohti Bridgwateria. Miksi? Se selviää teille myöhemmin.
Sen verran paljastan, että luvassa on metsiä ja kansallisten juhlapyhien juhlimistunnelmia. Ainakin luulisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti