Täälläkin alkaa pikkuhiljaa ilma muuttua kylmemmäksi. Varsinkin asunnon sisällä tuntuu erittäin viileältä, koska ilma on niin pirun kosteaa verrattuna Suomen oloihin. On kuin oleskelisi koko ajan järven rannalla mökillä, siellä aivan kaikki tuntuu aina kostealta ja kylmältä, niin vaatteet ja lakanat kuin kaikki paperi- ja pahvipakkauksetkin. Säätietojen mukaan ilman kosteusprosentti onkin koko ajan sata prosenttia tai ihan pikkuisen alle.
Tämä keskiviikko alkoi aikaisella kauppareissulla Lidliin. Eipä ollut valikoima kovinkaan erilainen suomalaiseen kyseisen ketjun liikkeeseen nähden, joskin tietynlaiset kulttuurisidonnaiset tuotteet ovat oma lukunsa - ei ollut ruisleipää, ei. En antanut moisen lannistaa minua, vaan ostin uunituoreen ciabattan sekä pippurireunaista meetvurstia (joka tosin oli pelkästään porsaan lihaa; täällä ei saa syödä hevosia) ja päälle herkullisen näköisiä omenoita. Hintaluokka oli aivan samanlaista kuin kotonakin, varsinkin tarjoustuotteiden kohdalla. Liukuhihnoja myöten kaikki tuntui niin samanlaiselta, että kassan sanoessa "Good morning" mietin hetken, että miksi tuo oikein puhuu englantia, tietääkö hän minun olevan englannin opiskelija.
Aamun ostosmatkan jälkeen söin aamiaista kaikessa rauhassa, muu talonväki oli lähtenyt jo kouluun. Jäin hetkeksi tutkistelemaan, mistä kaikkialta ystävieni tilaamia tuliaisia kannattaisi lähteä etsimään, varustauduin sadesäähän ja painuin keskustaan. Sateenvarjo ja vettä hylkivä takki tulivat tarpeeseen, koska taivaat aukenivat saman tien.
Kävellessäni pitkin Streetin pääkauppakatua muistin edellisen päivän pohdinnoista erään yksityiskohdan: kirjasto. Kirjastorakennus tulikin nurkan takaa esiin, ja käänsin suuntani sitä kohti. Kaunis kivirakennus, ulkoa melko vanhan näköinen mutta sisältä hyvinkin moderniksi laitettu avara tila. Poikkeuksena suomalaiseen sisustusarkkitehtuuriin (kaikkialla valkoista) lattiat ja seinät olivat melkoisen värikkäät. Kaikkien teosten kirjavat kannet tekivät näystä vieläkin eläväisemmän.
Tunsin oloni hyvin kotoisaksi hyllyjen keskellä, joskin aivan kaikki kirjahyllyt olivat hieman matalammat kuin Suomessa - meillä olisi ainakin yksi rivi ylöspäin lisää tilaa käytössä. Ympärilleni hetken katseltuani menin asiakaspalvelutiskiltä kyselemään hieman edellytyksiä yleisökoneiden käyttöön ja saman tien yllätyin suuresti: maksullisia nettikoneita? Koska minulla ei ole paikallista kirjastokorttia, olisi minulta vieraaana peritty jopa puolen tunnin Internet-päätteen käytöstä 1,20 puntaa. Asiakkaille moinen olisi hieman halvempaa, mutta asiakkuus olisi edellyttänyt pysyviä paikallisia osoitetietoja, jota minulla ei tietenkään näin lyhyellä visiitillä ole. Juttelin kuitenkin kirjastonhoitajan kanssa hetkisen ja puheenaihe sivusi myös omia kirjastoalan opintojani, joita varten tietokoneen käyttöoikeuksia ylipäänsä olin käynyt kyselemässä. Minulle toivotettiin poistuessani hyvien päivänjatkojen ohella onnea opintoihini. Ihania nämä kirjastolaiset, olitpa missä päin maailmaa tahansa.
Jatkoin reissuani keskustaan ja kiersin läpi kaikki minulle jo hyvinkin tutuiksi tulleet kirpputorit. Siirryin hiljalleen Clark's Village -ostoskorttelien puolelle katselemaan, olisiko outlet-myymälöissä hyviäkin tarjouksia, mutta mitään ei haaviini tarttunut tälläkään kertaa. Täytyy siis ruveta laajentamaan ympyröitä hieman kauemmas, jotta voisin saada paikallisista myymälöistä kaiken mahdollisen hyödyn irti. Parin tunnin sateessa haahuilun jälkeen palasin asunnolle tutkimaan aluetta hieman enemmän Internetin puolelta. Törmäsinkin netin ihmemaailmassa mash up -palveluun nimeltään Yelp, joka on kartalta pieniäkin erikoisliikkeitä ja kaiken maailman putiikkeja löytävä palvelu. Kätevä työkalu. Tallensin muutamia kohteita kirjanmerkkeihin tulevia päiviä varten.
Kello alkoikin lähestyä jo viittä, ja lähdimmekin isäntäväen kanssa taas Samin äidin luokse illalliselle. Otin mukaan sateenvarjon, mutta heti kun olimme astuneet ovesta ulos, olivat pilvet kaikonneet ja laskeva aurinko paistoi kirkkaana länsitaivaalla. Pikkuinen tujaus aurinkoa tekikin terää kaiken harmauden keskellä. Pikaisen kävelylenkin jälkeen saavuimmekin illallispöytään, ja tällä kertaa tajusin juuri ennen annokseeni kiinni käymistä tempaista kännykkäni esiin ja ottaa edes jonkinlaisen kuvan tarjoiluista: kanapiirakkaa perunasoseen ja keitettyjen kasvisten kera.
Maistuis varmaan sullekin?
Herkullisen aterian päälle söimme vielä jäätelöä jälkiruoaksi, ja lopun iltaa opetinkin Samin pikkuveljelle suomalaisia korttipelejä. Samin äiti ilmaisi suunnitelleensa viikon päästä perjantaina lähtöä Bathiin, mikä sopi minulle mainiosti - olinkin suunnitellut jossain vaiheessa käyväni varsinkin viktoriaanisen ajan kirjallisuudesta tutuksi tulleessa Bathin kaupungissa. Iltakahdeksan kieppeillä lähdimme kävelemään takaisin asunnolle. Sadepilvistä ei näkynyt enää hahtuvaakaan ja saimme kävellä koko matkan tähtitaivaan alla.
Huomenna olisikin luvassa sitten hieman isompi seikkailu, mikäli säätiedotuksessa iltapäivälle sijoittuvat ukkoskuurot eivät osoittaudu liian rankoiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti